Muistijäljet -näytöksen teokset pohtivat, miten muistot muodostuvat, murtuvat ja miten ne kuvitellaan uudelleen. Henkilökohtaisen tarinankerronnan, aistinvaraisten spekulaatioiden, arkistojen hyödyntämisen ja hiljaisuuden kautta teokset tutkivat muistia staattisen tallenteen sijaan elävänä ja muuttuvana alueena. Ne muistuttavat, miten muistaminen on myös kuvittelemista — vaihtoehtoisten loppujen tarjoamista, tilan antamista sille, mitä ei ole sanottu, ja menneisyyden jäljittämiseen liittyvän epävarmuuden hyväksymistä.