Not Not a Metaphor -teoksessa katsominen liukuu pehmeäksi väkivallaksi, huomioksi naamioituneeksi kuriksi. Ruumiit ilmestyvät näkyviin jo katsomiselle muotoutuneina: esittäen, leikkien, jouten. Delfiini kaartuu kuin välimerkki. Mangabi räpäyttää silmiään lasin takana, harjoitellen olemista. Toisaalla taiteilijan tyttäret liikkuvat yleisöttöminä narreina hohtavassa varastossa, joka toistaa eläintarhan esille asettamisen logiikkaa mutta tyhjentää sen palkitsevuudesta.

Teos piirtää koreografiaa lajienvälisestä läheisyydestä: ei aivan kosketusta, ei tarkalleen hoivaa. Ruumiita koulutetaan sopimaan ja esittämään. Narrien liike rikkoo tämän: näkyvä, puvustettu, täysin hyödytön. Esittäminen muuttuu työksi, josta ei makseta ja huomioksi, jota ei palauteta. Halu valuu inhimillisen kehyksen ohi, vuotaa lajien rajojen yli. Jäljelle ei jää rakkaus vaan jäännös kosketuksesta.  Hajanainen muisti ruumiista, jotka yrittävät vielä tarkoittaa jotakin toisilleen, vaikka yleisö on jo poissa.

Hertta Kiiski on kuvataiteilija, jonka valokuvissa, videoilla ja installaatioissa kuvataan maailmoja, joissa arkinen alkaa horjua: olemassaolon häikäisevyys ja huimaus, ihmiskeskeisyyden purkautuminen ja planeetan kokoiset prosessit lipuvat toistensa läpi. Kiiskin teoksia on ollut esillä lukuisissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä Suomessa ja kansainvälisesti.