13.-16.11.2025
PILVI TAKALA
vAFT 2025 JURY
Bio
VAFT 2025:n ohjelmiston juryttää Pilvi Takala (s. 1981). Takala on yksi sukupolvensa tunnetuimmista ja menestyneimmistä videotaiteilijoista, jonka teoksia on nähty kotimaan lisäksi mm. MoMA PS1:ssä, New Museumissa, Palais de Tokyossa, Kunsthalle Baselissa, Manifestassa sekä Istanbulin ja Venetsian biennaaleissa. Takalan videoteokset pohjaavat performatiivisiin interventioihin, joissa hän tutkii tiettyjä yhteisöjä käsitelläkseen yhteiskunnallisia rakenteita ja kyseenalaistaakseen käyttäytymisemme normatiivisia sääntöjä ja totuuksia eri yhteyksissä. Takala osoittaa, että usein sosiaalisen tilanteen piilevistä säännöistä pääsee perille vain häiritsemällä tilannetta.
Vilhelm%20Sj%C3%B6str%C3%B6m.jpg)
STATEMENT
Tämänvuotinen festivaali tarkastelee uteliaisuutta toimintatapana. Olipa sitten kyse arkistojen tutkimisesta, intiimistä kirjeenvaihdosta, kärsivällisyyttä kysyvästä havainnoinnista tai utopioiden elävöittämisestä, valitut teokset liikkuvat tarkoituksellisesti kohti epävarmuutta. Festivaalin viiden näytöksen ja neljän temaattisen kokonaisuuden kautta ne muokkaavat suhteita paikkaan, muistiin ja toisiinsa.
Konfliktialue kokoaa yhteen teoksia, joissa liikutaan niin maantieteellisissä, institutionaalisissa kuin historiallisissa kiistellyissä tiloissa, joissa valtaa ei vain käytetä vaan myös koetaan. Näytöksen teokset esittelevät tapoja kaivaa esiin, asuttaa ja uudelleenkuvitella murtumien muovaamia tiloja.
Oman näytöksensä saanut pidempi videoessee Gaps, or; Reproducing Exclusion täydentää tätä teemaa tarkastelemalla taidekoulua tapaustutkimuksena siitä, miten näennäisesti edistyksellinen politiikka voi toimia sekä naamiona että marginalisoinnin mekanismina.
Yhteiset arvot kysyy, miten elämme yhdessä — ja millä hinnalla. Sen teokset tutkivat arvoa ja osallistumista määritteleviä järjestelmiä päivittäisestä työnteosta perittyihin uskomuksiin ja ekologisista kytköksistä arvon abstraktioon. Yhtälailla kritiikkiä ja hoivaa tarjoten ne paljastavat, miten yhteisöstä — ja arvosta — neuvotellaan jatkuvasti.
Muistijäljet -näytöksen teokset pohtivat, miten muistot muodostuvat, murtuvat ja miten ne kuvitellaan uudelleen. Henkilökohtaisen tarinankerronnan, aistinvaraisten spekulaatioiden, arkistojen hyödyntämisen ja hiljaisuuden kautta teokset tutkivat muistia staattisen tallenteen sijaan elävänä ja muuttuvana alueena. Ne muistuttavat, miten muistaminen on myös kuvittelemista — vaihtoehtoisten loppujen tarjoamista, tilan antamista sille, mitä ei ole sanottu, ja menneisyyden jäljittämiseen liittyvän epävarmuuden hyväksymistä.
Elementaaliset muutokset tarkastelee muutoksen alkemiaa geologisten, biologisten ja teknologisten näkökulmien kautta. Videoteoksissa nähdyt alkuvoimat toimivat sekä metaforina että realiteetteina tarjoten hahmotusta, opastusta ja lohdutusta. Teokset kuvittelevat maailmoja ihmiskeskeisten kertomusten tuolle puolen luoden tilaa meitä ylläpitäville muutoksille.