Bystander
Hidastempoinen digitaalisen sivusta seuraamisen ja sodan normalisoitumisen tutkielma.
Teoksen nimi: Bystander
Ohjaaja: R Colvile (UK)
Valmistumisvuosi: 2023
Pituus: 14:39 min
Bystander on Ukrainan sotaa, sodan seuraamisen ja todistamisen vaikutuksia sekä niiden aiheuttamaa uupumusta ja konfliktin normalisoitumista käsittelevä videoteos. iPhonella kuvattu teos yhdistelee Internetin kuvamateriaalin ja Ukrainan rajanaapurin, Puolan, aiempien konfliktien muovaamiin maisemiin.
R Colvile on Lontoossa asuva taiteilija ja kirjoittaja, joka työskentelee pääasiassa liikkuvan kuvan keinoin. Bystander on hänen iPhonella kuvatun trilogiansa kolmas osa. Trilogian aiemmat osat on nähty Turussa osana Video Art Festival Turku -tapahtumaa vuosina 2022 ja 2018. Hänen teoksiaan on esitetty myös muun muassa Tampereen elokuvajuhlilla, Aesthetica Short Film Festivalilla sekä Slow Film Festivalilla. Lisätietoja löydät täältä.
R Colvile: Reflections for VAFT Online Exhibition (2024)
Haluni tehdä jotain Bystanderin kaltaista tuli tunteiden paikasta Venäjän täysimittaisen Ukrainan hyökkäyksen jälkeen helmikuussa 2022. Tähän haluun liittyi aina pelko. Pelko johtui sen tunnustamisesta, että konfliktin taustalla oleva luonne oli mittaamattoman vakava. Elokuvaa tehdessäni olin erittäin tietoinen siitä, etten halua tehdä siitä karhunpalvelusta. Loppujen lopuksi Bystanderin kertoma tarina on tarkoituksella pieni tarina: se, joka keskittyy sotaa käsittelevän median verkkokulutuksen kokemukseen itse sodan sijaan. Siitä huolimatta, digitaalisen sivukatselun aikakaudella, jossa etenevän tragedian video, ääni ja teksti ovat välittömästi saatavilla milloin tahansa ja missä tahansa, toivon teokselle ainakin jonkin verran universaalisuutta.
Alkusysäyksen Bystanderille antoivat tunteet, joita Venäjän täysimittainen hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022 minussa synnytti. Tähän liittyi aina pelko. Pelon aiheutti käsillä olevan konfliktin mittaamaton vakavuus. Teosta tehdessäni, olin hyvin tietoinen siitä, etten halunnut ohittaa tuota vakavuutta. Loppuje lopulta Bystander kertoo varsin pienen tarinan: tarinan, joka keskittyy sotaa käsittelevän median kulutuksen kokemukseen eikä niinkään itse sotaan. Digitaalisen sivusta seuraamisen aikana, jolloin etenevää tragediaa käsittelevät videot, äänet ja tekstit ovat kenen tahansa saatavilla milloin ja missä vain, teos toivottavasti onnistuu olemaan jossain määrin universaali.
Venäjän hyökkäyssotaa seuranneina päivinä todistin sodan kauheuksia – kuten niin moni muukin – erilaisilta näytöiltä, erityisesti iPhoneltani. Jälkikäteen koin, että iPhonen hyödyntäminen sotaan liittyvässä teoksessa heijastelisi autenttisesti niitä tuntemuksia, joita sen näytöllä pyörineet kuvat olivat minussa synnyttäneet. Myös teoksen Puolassa kuvattu materiaali on ikuistettu samalla laitteella, jolla olin seurannut Kiovan tapahtumia viikkoja aiemmin. Teosta valmistellessani palasin iPhonen pariin aina kuin mahdollista sisällyttääkseni sen tuotantoprosessiin – kuten esimerkiksi äänisuunnittelussa ja abstraktia internetin maisemaa havainnollistaa kuvastoa tuottaessani. Päätös teoksen ensiesittämisestä netissä, jossa yleisö pääsee kokemaan teoksen kännyköidensä kautta, tuntui asianmukaiselta ratkaisulta.
Bystanderin tuotannon aikana yksi sodan ahdistavimpia aspekteja oli Mariupolin piiritys. Rakennusten tuhoaminen tuntui minusta – ehkä naiivisti – täysin toisesta aikakaudesta temmatulta. Isossa-Britanniassa toinen maailmansota on tärkeä kansallisen identiteetin vaikute, mutta Lontoon katujen satunnaiset vihjeet pommivaurioista tuntuivat yhtäkkiä triviaaleilta tilanteen edetessä Ukrainassa. Tähän trivialisoitumiseen toivat oman lisänsä Puolassa sijaitsevat toisen maailmansodan tapahtumapaikat, joilla vierailin ensikertaa kesällä 2022. Näissä paikoissa luonnonmaisemat, hylätty sotilasinfrastruktuuri ja uudelleen rakennetut kaupungit todistivat järkyttävällä tavalla sodan vaikutuksista. Samanlaista, ellei jopa hirveämpää, tuhoa kylvettiin vierailuni aikana aivan naapurissa.
Teoksessa nähtäviin Puolan kohteisiin kuuluvat Helin niemimaa (taisteluiden paikka vuonna 1939) ja Gdanskin jälleenrakennettu keskusta (keskusta tuhoutui pommituksissa vuonna 1945) sekä Sudenpesän raunioituneet bunkkerit (Hitlerin Itä-Euroopan päämaja vuosina 1941–1944). Lomaillessani ystäväni kanssa nämä kohteet asettuivat jatkumoon muun muassa Tatravuorten idyllisten maisemien kanssa, samalla, kun sota Ukrainassa jatkui.
Teoksen synnyn taustalla vaikutti myös syyllisyyden tunne. Syyllisyyden tunne liittyi siihen, ettei helmikuun 2022 tapahtumien synnyttämää raivoa ja tyrmistystä voitu ylläpitää, ainakaan samalla tavalla. Tähän viittaa teoksen ”sodan normalisointi”, jota kutsutaan myös ”sotaväsymykseksi”. Digiaikana kännykkämme ovat yksityiskohtaisia ja kiistattomia todisteita huomiomme ja mielentilamme häilyvyydestä.
Saatuani Bystanderin valmiiksi mietin, kuinka sen lopussa esittämäni kysymys tulee kestämään aikaa. Toivoin että se muuttuisi epärelevantiksi. Valitettavasti niin ei ole kuluneen kahden vuoden aikana käynyt.
Kiitokset
Olen kiitollinen koko VAFT-tiimille heidän kiinnostuksestaan teosta kohtaan sekä heidän osoittamastaan tuesta. Haluan kiittää teoksessa mukana olevia, joiden suostumuksen olen saanut heidän kuviensa käyttöön. Teoksessa näkyvä veistos on Marian Dreszerin (kuvattu Zakopanessa kesäkuussa 2022).
Lahjoitukset
Ukrainassa apua tarjoavia suomalaisia yhdistyksiä ovat muun muassa Punainen Risti ja Unicef.